— Ketä ne olivat, tunsitko?
— Hitto heidät tuntekoon, vaan madonna oli nainen naisekseen.
— Oli tosiaankin, veniant mille, sicut ille![näyttäytykööt tuhannet niinkuin tuo!]
— Sano edes illa.
— Ei, minä tarkoitan tuota herraa… Luulenpa olevani mustasukkainen hänelle… Kukahan lie ollut?
— En joutanut katsomaan, naista katsoin.
— Niin minäkin… Vaan mitä he täällä tekivät?
— Varmaankin rakastuneita.
— Rendez-vous näin varhain!
— No, ehkä sitte kesäasukkaita maalta läheltä. Mennäänpä Härköniemeen, jos on venekin siellä.