— Joka ei veli Timon kanssa ole lähtenyt vesille, sanoi joku joukosta.
— Se on siis kateutta kaikki. Veli Timo, olet mustasukkainen! sanoi herra pöydän päästä ja meni hänkin saliin, jossa juuri soitettiin tanssiin.
— Mustasukkainenko?… Rohkeutta! Olenko pyytänyt?… Helkkarin nätti hempu… Rohkeutta!… Rohkeutta!…
Huone tyhjeni pian. Paitsi paria vanhempaa herraa istui pöydässä ainoastaan Timo, jonka pää nuokkui pöytään päin hänen tavantakaa hokiessaan mielisanaansa: rohkeutta!
Hetkisen jälkeen aukeaa ovi. Pari nuorta herraa tulee siitä.
— Saamari soikoon, hän on tähti! Valkea sopii mainiosti hänen tumman tukkansa pohjaksi.
— Entäs nuo silmät! Näitkö kuinka Akseli häntä…
— Pyöritteli kuin omaansa.
— Ikäänkuin ei muilla olisi oikeutta tanssittaakaan häntä.
— Näinhän, mutta muutakin…