— Mutta, minun pitää tietää.
Tilda melkein tiuskasi. Hän oli tunnettu liian kuumaveriseksi.
— Vai pitää, miksi pitää?
— Älkää kiusatko. Silla kyllä tietää. Jos sanotte asiani, saatte nimikkolampaani villat. Onko se totta… kuuluutetaanko niitä?
— Vai niin, vai pitää tietää. Mutta jos minä sanon: on totta, niin minä valehtelen…
— Silla!
— Ja jos minä sanon: ei ole totta, niin siiloinkin minä valehtelen.
— Ovatko ne siis pelkkiä huhuja ja kulkupuheita, juoruja, ovatko, Silla?
— Kaikki puheet ovat kulkupuheita ja lapsille ei saa antaa tulta käteen, ne…
— Lapsille, lapsille, olenko minä lapsi, ja Tilda alkoi itkeä sydänalaansa pidellen, minäkö lapsi, Silla, minäkö? Niin, älkää puhuko enään lapsista…