— Sääliäkö pyydät? Joko alat kuulla kohinan lähenevästä kostostani? Säälitkö sinä minua…
— Anteeksi anna, suostu sovinnolle, minä palkitsen kärsimäsi katkeruudet.
— Palkitset?
— Niin, niin, minä koetan sovitella.
— Turhaa kaikki, se on myöhäistä!
— Myöhäistä?
— Myöhäistä kuin kerran kuoleutuneen eloon saattaminen.
— Ei, se ei voi olla totta.
— Eikö voi? Olethan sinä jo kerran kuolettanut säälimättömällä kovuudellasi minussa kaikki hyvät mielihalut, nytkö niitä omaksi eduksesi eloon herätteleisit? Kuinka oletkin itsekäs!
— En ole itsekäs, vaan minä olen erehtynyt, kadun nyt ja pyydän anteeksi. Kaikki tulee vielä hyväksi.