Alinea puistatti. Akseli tunsi sen aivan.
— Lähde pois täältä, tiedän kylläksi… lähde pois ulkoa, voit vilustua…
— Enkä…
Melkein pakoittaen kiersi Akseli oikean kätensä Alinen vyötäreille ja vei hänet näin pois pitkin polkua huvilaan päin. Siinä, missä syreenit hiljaa suutelivat yli tien toisella puolella olevia pihlajoita, he pysähtyivät hetken ja suutelivat hekin toisiaan. Käsikädessä, ikäänkuin ei heidän enään koskaan tarvitsisi erota, tulivat he rapuille asti.
Sisällä oli tanssi kuumimmassa kulussa. Jokunen oli jo ehtinyt "tähteä" kaivata.
II.
Seuraavana päivänä Kuopiossa oli monet kahvikekkerit ja jokaisessa sama juttu keskustelunaiheena. Asia oli alkanut siitä että Hätisen matami varhain aamulla oli aika kyytiä kulkenut kaupungin lääkäriin ja tiellä sinne tavannut hyvän tuttavansa Tiihoskan. Tälle kertoi hän kuinka kaupungissa koko kesän vieraillut ulkolainen neiti eilen tanssijaisissa oli vilustunut ja nyt tarvitsi lääkäriä.
— Mutta eihän eilisiltana ollut kylmä, oli Tiihoska huomauttanut.
— Niin, mutta hänhän on niin hieno ja hento ja tottumaton kylmään, sitäpaitse kuului kävelleen hetkisen tanssin lomalla ulkona erään herran kanssa viileyttelemässä.
— Aa, kyllä ymmärrän… Kuka herra se oon ollut?