— Köydet irti!
Ja laivan siivet ponnistelevat vettä vastaan ja laineet lyövät laitoihin niin surullisen kolakasti. Syksyinen sankka sumu on selvennyt ja tuon tuostakin vilahtaa aurinko pilvien lomasta tehden huikaisevia valojuovia veteen.
Kun "Seura" sivuuttaa Vasikkasaarta, ajaa vossikka täyttä laukkaa alas rantaan. Kärryissä istuvista herroista sanoo toinen:
— Se menee jo tuolla…
— Noo, reverte! oli lakooninen vastaus.
— Mutta kun siinä menee mukana tuo tuntematon… niinhän Akseli sanoi.
— Mitäpä siitä, annoithan rintaneulan jo Akselille. Tunsikohan Akseli hänet? Hän näytti hiukan omituiselta…
— Annoin kyllä, vaan olisinpa ollut huvitettu näkemään tuota "rouvaa" — rouvaksihan Akseli häntä sanoi.
— Minnekä ajetaan, kysyi vossikka.
— Takasin — kapakkaan.