Liinu (Nojautuu Kallen rintaa vasten ja rupeaa itkemään).
Helena: Minä olen myöntynyt. Etkö sinäkin voisi antaa suostumustasi? Kalle on kaikinpuolin kelpo poika ja sitäpaitsi on hänellä kylliksi varoja.
Hakala: Olkoonpa hänellä vaikka vielä enemmän varoja, mutta sittenkään en anna tytärtäni sellaisen miehen pojalle, joka…
Kalle: Ei teillä pitäisi olla mitään syytä isääni vastaan.
Hakala: Kyllä! Minulla on hyvinkin painavia syitä.
Kalle: Mitä?
Hakala (Kiivaasti): Tiedätkö! Hän on löytänyt minun rahani… salannut ne… ja pidättänyt itsellään!
Kalle (Hämmästyneenä): Ei suinkaan! Varmaankin te olette erehtyneet, Hakala. Sellaista ei minun isäni voisi tehdä.
Hakala (Kuten ennen): Mutta kumminkin ne hänellä ovat!
Liinu: Kuinka voit lausua tuollaista Mäkelästä, isä?