Helena: Mäkelä on tuiki rehellinen mies.
Hakala: Älkää suututtako minua! Minä tiedän sen varmasti. Kyllä minä hänelle näytän! Hänen pitää antaa takaisin joka penni…
Kalle: Te loukkaatte puheellanne pahoin isäni kunniaa… minunkin kunniaani, mutta minä annan puolestani kyllä anteeksi.
Hakala: Anteeksi! Tarvitsenko tässä sinun anteeksi antoasi! (Kiivaasti). Ja jos en heti saa rahojani takaisin, niin…
Kalle: Minä voin vannoa, että rahat ei ole isälläni. Mistä olettekin sellaisen päähänpiston saaneet?
Hakala (Ärjyy): Mene ulos siitä senkin heittiö! Kyllä minä teistä selvän otan.
Liinu (itkee): Olet suuresti erehtynyt, isäni!
Kalle (Lohduttaen): Älä itke, Liinuseni. Minä otan selvän asiasta. Haen isäni tänne, että hän saisi puhdistautua epäluuloista. Tulen kohta takaisin.
(Menee).
Hakala: Mene vaan, mutta luulenpa, ettet kovinkaan helpolla saa isääsi tänne.