Leena. Niin, siellä saattaa ansaita paljonkin. Mennään nyt kamariin, että pojat saavat käydä levolle. Aamulla kyllä sitten ajamme ylös. Tule, Hilma.
(Kantola, Leena ja Hilma menevät).
Kustaa. Eikös sinulla Eetu ole sääli jättää noin kaunista henttua? En minä vaan raahtisi lähteä, jos minulla…
Eetu. Eihän miehen sovi olla niin helläsydäminen. Ja kun ei minua, enemmän kuin sinuakaan, maankyntö miellytä, niin lähteä täytyy.
Kustaa. Niinhän se kyllä on… Eikä suinkaan minuakaan henttu taitaisi pidättää… ei ole minusta paikallaan olijaksi. Reisata maailmalla, kas se on huvini; ehtiihän sitä olla yhdessä kohden, kun maahan kuopataan… Mutta otetaanhan sentään ryypyt, sen asian kunniaksi.
(Ottaa pullon poveltaan).
Eetu. Oikeinko sinä ryypyt varustit!
Kustaa. No se on tuttua, että ei tää poika ilman evästä matkalle lähde. Ei tule suru seuralaiseksi, kun tämä on mukana. (Ryyppää ja antaa pullon Eetulle). Ryyppää pois, ethän sinäkään enää mikään mamman maitosuu ole.
Eetu. Eiköhän tuo mene minultakin? (Ryyppää ja virnistelee suutaan). Ohhoh, olipa se voimakasta, aivan kielen vetää vääräksi.
Kustaa. Niinhän se käy… tottumaton vielä olet. (Jaskalle). Sinulle ei anneta ryyppyä, olet liian nuori.