Liisa. Silloin olet sinä renki…
Paavo. Minäpä olen parempi… olen "pitsentti" eli lakeija… se on jotain se!
Patruuna (tulee; hän on vanhahko, kivuloisen näköinen mies). Jaha, onko kukaan käynyt tapaamassa minua tänään, Paavo?
Paavo. Ei, herra patruuna.
Patruuna. Jaha, vai ei ole. Jaha… saatte molemmat mennä. Ei, mene sinä, Liisa, auttamaan rouvaa hänen pukeutuessaan. (Paavo ja Liisa menevät). Jaha, mitäs minulla olikaan tehtävää? Jaha, tosiaankin! (Istuutuu kirjoituspöydän ääreen ja selailee papereita). Jaha, nämä saa työnjohtaja selvitellä, en nyt jaksa… ja eihän se ole ihmekään sellaisten kestien jälestä. Mitähän ystäväni arvelevat? He lienevät tyytyväisiä, sillä parempaa he eivät olisi voineet vaatia… Ja mitähän pitävät he nuoresta rouvastani… oh, hän on kerrassaan hurmaava ja hänellä on niin suloinen ääni… aivan enkelin ääni! Kunhan hänelle vaan ei tulisi ikävä täällä maalla. (Soittaa. Paavo tulee). Jaha, käskeppäs työnjohtaja puheilleni!
Paavo. Hetipaikalla, herra patruuna!
(Menee).
Patruuna. En ole pitkään aikaan joutanut pitämään huolta liikkeestäni… hääpuuhissa kului paljon aikaa ja paljon on sill'aikaa asioita karttunut. Tänne on luultavasti ostettu viljaa… ja sekin on kuulemma viime aikoina kallistunut… Talonpojat tahtoisivat nylkeä aivan tavattomia hintoja ja työnjohtaja ei osaa heidän kanssaan kunnolleen tinkiä… tarvitsisin apulaisen, joka osaisi tehdä kauppoja ja hoitaa liikettä… terveyteni ei salli minun itseni ryhtyä työhön. (Työnjohtaja tulee). Jaha, kas niin, tarvitsee vähän puhella kanssanne.
Työnjohtaja. Pyydän toivotta onni härra patruunalle hään johdosta!
(Kumartaa).