Patruuna. Te olette tehneet hyviä kauppoja herra Kantola, eikö totta?
Eetu. Niin, olen ostanut jonkunverran viljaa…
Patruuna. Jaha, jaha… Sellainen kaupanteko on minulle hyvin edullista… te olette saaneet viljaa erittäin halvalla, se todistaa teillä olevan kykyä kauppa-asioihin… ja teillä on mainio käsialakin. Minulla on nykyään liian paljon työtä yksinäni ja sitäpaitsi olen jo vanha ja…
Rouva (Erikseen). Liiankin vanha.
Patruuna. … hermostunut. Olen päättänyt nyt ottaa itselleni apulaisen, te lienette siihen toimeen sopiva. Siis otan teidät… saatte tehdä kaupat oman mielenne mukaan ja hoitaa kaikkia muitakin liikeasioitani.
Eetu. Mutta se olisi liian suuri kunnia…
Patruuna. Te sen ansaitsette, jos nimittäin itse haluatte… Enhän minä tietysti voi pakoittaa. Miettikää asiaa… kykyä teillä kyllä on.
Eetu (Iloisena). Minä otan vastaan tarjoomanne toimen ja koetan toimia parhaani mukaan… kiitän samalla luottamuksestanne, herra patruuna.
Patruuna. Jaha, jaha… Ei mitään kiittämistä, ansionne vaan täten palkitsen. Nyt aluksi saatte työskennellä tässä huoneessa, kunnes saamme rakennetuksi erityisen konttorihuoneuston.
Rouva. Mutta sehän on tarpeetonta… uuden rakentaminen tuottaisi sinulle vaan turhaa huolta… onhan meillä kylliksi huoneita, tämä huone voi aivan hyvin olla konttoorihuoneena.