Eetu. Te olette niin sairaannäköinen, ettekö ole nukkunut?
Patruuna. En poikaseni, minä en saa unta. Hermoni ovat liiaksi rasittuneet… suurimman osan yötä istuin tuossa lepotuolissa… minulla on raskaita suruja poikani.
(Nousee tuolista).
Eetu. Teidän pitäisi koettaa unhottaa surut ja olla iloisempi…
Patruuna (Katkerasti). Niin, jos voisin. Ette tiedä, poikani, mikä mieltäni painaa. (Painaa kädellään rintaansa). Ah, taas tuntuu tuossa niin pahalta, voih!
(Alkaa horjua).
Eetu. Mikä teille tuli, herra patruuna? Minä kutsun rouvan…
(Saattaa patruunan tuolille).
Patruuna. Ei, antakaa olla! Hän vielä makaa… ah tätä tuskaa…
Eetu. Ehkä on parasta, että menette vuoteeseenne, minä saatan.