Eetu. Olenhan minä koettanut parhaani mukaan, olen puuhannut monta huvitilaisuutta.
Rouva. Sitä en todellakaan voi kieltää, mutta mitä seuraa niissä on? En voi kärsiä noita vakavia maanviljelijöitä ja kauppioita, aina vaan ovat samallaisia nahjuksia… ja sairas mieheni…
Eetu. Enhän minä sille voi mitään. Ja jos heitä ei olisi, niin silloin ei olisi sitäkään seuraa.
Rouva. Mutta voisimmehan me huvitella — kahden. Se olisi minusta paljon hauskempaa.
Eetu. Eihän se olisi sopivaa…
Rouva. Te olette yhä vieläkin niin hirveän kaino, te ette vielä tiedä miten suuressa maailmassa eletään.
Eetu. Enhän minä luule enää niin kainokaan olevani…
Rouva. Kyllä olette, mutta teidän pitää nauttia enemmän viiniä… Oletteko tänä aamuna saaneet ollenkaan?
Eetu. En, tulin vast'ikään.
Rouva. Mutta teidän täytyy saada, se tekee rohkeammaksi, se poistaa kokonaan kainouden… Viiniin tahdon minäkin unhottaa ikäväni… unhottaa kaikki! (Soittaa; Paavo tulee). Tuo viiniä Paavo, kaksi putelia ja parasta, ymmärrätkö? (Paavo epäröi). Etkö aijo totella minua!