Hilja. Eihän se mikään ihme ole, jos Heta ei työväenliikettä ja sen tarkotuksia ymmärrä, niitähän on paljon… paljon semmoisia ihmisiä…
Ketonen (Pauhaten). Mestari Ketosen tyttö tuolle villitsijälle! viitsii tulla sellaista esittämäänkään!
Hilja (Tietämättömyyttä teeskennellen): Mitä sinä nyt puhut?… Villitsijä?…
Ketonen (Vihaisena). Olen saanut kirjeen Salmelalta, tuolta suurelta roistolta ja villitsijältä… hän pyytää sinua vaimokseen… sanoo sinun luvanneesi mennä hänelle.
Hilja. Se on totta… Olen luvannut…
Ketonen. Sinäkö olet luvannut? Etkö ole vielä lukenut kirjettäsi?
Hilja. Kyllä jo luin…
Ketonen. Ja keneltä se oli?
Hilja (Nauraen). Henrik Hilarius Peltolalta.
Ketonen (Hyvillään). No siinä sitä nyt ollaan… hänelle sinun täytyy mennä, sehän on jotain, kun pääsee arvossa pidetyn mestarin rouvaksi…