Einar. Teillä kai olisi ollut asiaa mestarille?
Peltola. Ei e-erittäin me-mestarille. Ne-neidin ka-kanssa minun pi-pitäisi pu-puhua. O-olen, näes, aikonut me-mennä na-naimisiin.
Einar. Soo! Isä-vainajalleni aina vakuutitte pysyvänne vanhanapoikana.
Peltola. Eihän si-sille mitään ma-mahda, jos ra-rakastuu…
Einar. Olette siis rakastunut?
Peltola. Tä-tämän ta-talon, neiti on vo-voittanut sy-sy-dämmeni. Ki-kirjotin hänelle, ja nyt tu-tulin py-pyytämään va-vastausta. E-etkö sinä ru-rupeaisi puhe-puhemiehekseni?
Einar. Enhän minä… enhän minä voi, kun…
13 KOHTAUS.
Edelliset. Hilja (Tulee).
Peltola (Einarille). A-autahan nyt vä-vähä. (Hiljalle) Jo-joko ne-neiti on lu-lukenut ki-kirjeeni?