Hilja. Jo luin.
Peltola. No, o-onko mi-minulla siis to-toivoa?
Hilja. Anteeksi, minun täytyy kieltää, olen luvannut mennä toiselle.
Peltola. To-toiselle! Ku-kuka o-on tu-tuo to-toinen?
Hilja. Einar Salmela.
Peltola. Ta-tahdotko sinä E-Einar riistää mi-mi-nulta mo-morsiamen?
Einar. Me olemme jo rakastaneet toisiamme kauan…
Hilja. En voi enään ketään toista rakastaa…
Peltola (Erikseen). Mi-mi-minä en siis saa häntä! (Ääneen) I-isä-vainajasi oli pa-ras ystäväni… en ta-tahdo pa-pahoitttaa hänen po-poikansa mi-mieltä… mi-minäkin sen ve-verran ymmärrän, e-että sinä olet so-sopivampi Hi-hiljalle. O-ottakaa mi-minun pu-puolestani toisenne ja o-olkaa o-onnelliset.
Einar. Kiitos, setä Peltola. Te olette jalomielinen!