Tapahtuu eräässä pikkukaupungissa.
NÄYTTÄMÖ:
Varakkaasti kalustettu huone Ketosella. Ovet perällä ja oikealla.
Vasemmalla ikkuna ja sen vieressä sohva. Sohvan edessä pieni pöytä.
1 KOHTAUS.
Ketonen.
Ketonen (Yksin; istuu sohvalla aamutakki päällään ja myssy päässä, poltellen pitkää piippua ja katsellen pöydällä olevaa valokuvaa). Niin aivan tuollainen olit eläessäsi, Briittamuoriseni… tuollainen vähän kaareva nenä… hieman ryppyjä suun ympärillä… ne ovat ankaruuden merkkejä… Olithan joskus minulle vähän ankara, mutta en minä sentään mikään tohvelisankari ollut, vaikka pahat ihmiset niin sanoivat… sentään noudatin aina tahtoasi. Aina säilytän sinut rakkaassa muistossa… aina muistoasi kunnioitan, en voi Hiljaltanikaan kieltää mitään, kun hän on aivan samannäköinen kuin sinä olit nuorena… Sinä olet ollut poissa jo lähes 8 vuotta… Hilja on kasvanut sill'aikaa suureksi tytöksi… kohta hän menee naimisiinkin, miehen olen hänelle valinnut… niinhän se on tämän maailman meno… (Vetelee savuja), Hoh, hoi… eiköhän Hetalla jo olisi kahvi valmiina? (Huutaa) Tuoppas, Heta, kahvini! (Heta ulkopuolella: Antaahan tuon nyt vähän selvitä!) Briittavainajalla oli aina kahvi valmiina heti ylös noustuani… Niinhän se on, ei saa ajoissa kahviaankaan, kun pitää laiskoja piikoja. (Katsoo kelloaan) Kah, johan kello on 9. Kohta tulee postikin ja saan taas lukea rakkaan Suomettareni. Se on epäilemättä paras lehti, vaikka sitä niin paljon parjataan.
2 KOHTAUS.
Ketonen. Heta.
Heta (Tulee perältä tuoden kahvitarjottimen). Jo tuo lienee selvää ja ei se niin vaarallista ole, jos vähän olisi poroakin… siitähän se rahakin maksetaan.
Ketonen. Vieläköhän Hilja maannee, kun ei tule kahville…?