Heta (Ivallisesti). No kuinkas muuten, kellohan on vasta 9. Väsyttäähän se tietysti, kun yökaudet juostaan kaikissa maailman seuroissa ja harjoituksissa ja tiaattereissa. Ei maar minun nuoruuteni aikana olisi sellaista sallittu ja ristin siitä tämänkin talon neidistä saa vielä ajanpitkään — sen minä sanon.
Ketonen. Mutta eihän se niin vaarallista ole kuri…
Heta. Vai ei ole vaarallista! vähäkö häntä alussa koetitte kieltää, mutta ettepäs saaneet tottelemaan.
Ketonen. Enhän minä ainoalta lapseltani voi kieltää niin vähäpätöistä huvia… hän muistuttaa niin paljon äitivainajastaan ja…
Heta. Kyllä minä opettaisin tytön, jos minulla olisi valta. Kun hänelle antaa perään vähäisissä asioissa, niin sitten ei saa suuremmissakaan asioissa tottelemaan ja noudattamaan tahtoaan.
Ketonen (Hieman suuttuen). No en tarvitse tässä nyt sinun neuvojasi… parasta on, että pidät huolen omista askareistasi.
Heta (Kiivastuen). Enkö sitten ole tehnyt tehtäviäni!… Kyllähän minä tästä pois pääsen, jos ei työni kelpaa… Olen minä ollut paremmissakin paikoissa, eikä ole liikoja moitittu.
(Nyyhkyttää).
Ketonen. No, no, elähän nyt kiivastu, Heta! Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut… Mene ja aja Hilja kahville. Kyllä on jo aika nousta.
(Heta menee perälle. Ketonen juo kahvin).