Peltola. Ei mi-minunkaan o-omaisuuttani ku-kukaan ruvennut jakamaan…
Einar. Se on kerrassaan aivan väärä luulo, sillä meillä on paljon jalompi tarkoitus… Tarkoituksemme on kohottaa köyhälistö siitä alennuksen ja sorron tilasta, jossa se tähän asti on ollut. Toivon teidän nyt ymmärtävän… Mutta tarkoitukseni ei ollut tulla teille mitään esitelmiä pitämään… tahdoin pyytää teiltä tytärtänne vaimokseni… me rakastamme toisiamme… älkää kieltäkö!
(Ottaa Hiljan kädestä kiinni).
Ketonen. Minäkö, mestari Ketonen, antaisin tyttäreni, sosialistille… ei, siitä ei tule mitään…
Peltola. E-e-eihän sinulla ole mi-mitään mu-muuta häntä va-vastaan ja eihän ra-rakkauteen pi-pidä se-sekoittaa po-politiikkaa. Su-suostu va-vaan heidän py-pyyntöönsä!
Ketonen. Se on mahdotonta!… parasta on siis että poistutte, herra Salmela.
Hilja. Siis et suostu, isä?
Ketonen. En!
Hilja (Kiivaasti). Silloin poistun minä myös. Lähdetään Einar, kyllä me tulemme maailmalla toimeen…
Heta (Erikseen). Kyllä nämä ovat maailman lopun enteitä!