(Menee perälle).
Hilja. Lähtekäämme; mutta sen minä tiedän, että tätä ei olisi tapahtunut, jos äiti olisi elossa.
Peltola. Vo-voitko la-laskea ty-tyttäresi me-menemään. A-anna vaan su-suostumuksesi. Mi-minä ta-takaan, että Hilja saa kelpo mi-miehen…
(Hilja ja Einar yrittävät lähteä.)
Ketonen (Neuvotonna). Mitähän Briitta olisi tehnyt tässä asiassa?
Hilja. Ei hän vaan näin olisi antanut tapahtua.
Peltola. Ei Briitta o-olisi sa-sallinut sekoittaa ra-rakkautta po-politiikkaan.
Hilja (Avaa oven). Siis meidän täytyy lähteä…
Peltola. Ve-veli Ke-Ketonen!
Ketonen (Heltyneenä). Ei, älkää menkö. Olenpa kummallisessa asemassa. Mitä tehdä? (Ajattelee hetken) Hmh… hmh… No niin, eihän sille mitään mahda! Ottakaa lapset toisenne ja olkaa onnelliset!