Einar. Kiitos! (Sulkee Hiljan syliinsä) Nyt olet minun!
Peltola. Py-pyydän saada to-toivottaa onnea!
(Kättelee).
Hilja. Kiitos, kiitos jalomielisyydestänne, setä Peltola.
(Keskustelevat hiljaa keskenään.)
Ketonen (Erikseen). Luulenpa melkein, että Briittakin olisi suostunut, jos hän olisi elossa, eikä hän olisi, kukaties, antanut sekoittaa rakkauteen politiikkaa. (Ääneen) Mutta sinulle minä sanon, veli Peltola, että sinä et tuolla tavoin toimien saa eukkoa kuuna päivänä.
Peltola. Minä pä-päätinkin py-pysyä loppuikänikin va-vanhana po-poikana. Mutta vä-vähät si-siitä! Hy-hyvilläni o-olen ku-kun a-asiat nä-näin kä-kääntyivät, si-sillä va-vaarallista o-on se sekottaa ra-rakkauteen po-politiikkaa!
(Esirippu alas.)
End of Project Gutenberg's Rakkautta ja politiikkaa, by Armas E. Turunen