"— Jumalan ja vanhempieni edessä", oikaisi pappi ankarasti.
"Jumalan ja vanhempieni edessä; heillä on oikeus ja valta tehdä kanssani niinkuin tahtovat, mutta minä olen syntinen ja olen sen ansainnut, ja vaikka minut helvettiinkin lähettäisivät, tahdon heitä ylistää suuresta armostaan ja aina olla heidän uskollinen palvelijansa…" hän katsoi säikähtyneenä ylös. "Oliko se niin?" kysyi hän.
"Minä luulen, että sinulla on rehellinen tarkoitus. Anna itsesi nyt
Jumalan haltuun ja rukoile armoa!"
"Minä annan itseni Jumalan haltuun ja rukoilen armoa", vaikeroitsi Bård suuressa tuskassaan. Ja taasen kysyi papilta: "Oliko se oikein?" "Nouse ylös poikani", vastasi tämä. "Ja nyt sinun täytyy pelastaa minut", rukoili Bård. "Nyt teemme, mitä voimme", vastasi pappi. "Jumala sinua niin vissisti vapahtakoon kaikista synnistäsi!"
"Mutta", pitkitti hän, "ollakseni varma siitä, että sinulla on totinen tarkoitus ja että sinä rehellisesti ajattelet, täytyy sinun tässä kädellä ja suulla luvata minulle, että jos pelastetuksi tulet, niin annat kolmannen osan kaikesta siitä, jonka äitisi jälkeen tulet perimään sille kirkolle, jossa pelastetuksi tulet. — Jumalalle kunniaksi ja kurjalle sielullesi vapahdukseksi."
"Sen lupaan … niin totta kuin vapahdetuksi tulen … niin totta kuin
Jumalan armoa odotan", sanoi Bård.
Pappi istui kirjoittamaan. Hetken kuluttua laski hän paperin Bårdin eteen ja sanoi: "Tässä olen pannut kokoon lahjoituskirjan; kirjoita sen alle!" Bård otti kynän ja teki ristin; pappi pisti siihen hänen nimensä. "Jumalan nimeen sitte", sanoi hän ja nousi.
Ilta oli jo pitkälle kulunut. Pappi pani nutun päälleen, otti vanhan kirjan, jota Bård suurella ilolla katseli, sillä hän luuli sitä mustaksi kirjaksi; sitten otti pappi kirkon avaimen ja lyhdyn ja käski Bårdin seuraamaan. "Alttarin luona olemme varmemmat kuin täällä", sanoi pappi; Bård näki, että hän oli kalpea. He menivät.
Mutta kun he olivat päässeet jonkun matkaa talosta, tuli kaksi naista kätköstä esiin ja molemmat seurasivat heitä hiljaa jäljessä. Toinen tuki toista ja vaikeasti pääsivät he eteenpäin, tie kävi kirkolle päin.
* * * * *