— Mitä minun sitten on tarjottava?
— Ei mitään muuta kuin kiitoksesi. Kaikki muu olisi loukkaus. He eivät ole mitään tavallisia hotellinomistajia.
— Enkö saa antaa sille pienelle tytölle rannerengasta? Eugen-herttua naurahti raskasmielisesti.
Ruhtinas Aribert katsoi kiinteästi häneen.
— Et, hän sanoi.
— Miksi suutelit häntä — silloin yöllä? kysyi Eugen-herttua huolettomasti.
— Suutelin, ketä? kysyi ruhtinas Aribert punastuen ja vihoissaan, vaikka ponnisti kaikki voimansa pysyäkseen tyynenä ja rauhallisena.
— Racksolen tyttöä.
— Milloin se tapahtui?
— Sinä yönä Ostendessa, jolloin minä olin sairas, sanoi Eugen. Luulit minun olevan kuumehoureissa. Ehkä. Mutta oli miten oli, muistan sen erinomaisen selvästi. Muistan nostaneeni päätäni sekunnin murto-osan ajan, ja juuri sen sekunnin murto-osan aikana sinä suutelit häntä. Oh, setä Aribert!