— Ethän vain aio… Ruhtinas Aribert hillitsi itsensä, sanomattomasti hämmästyneenä.
— Juuri sen aion tehdä, sanoi herttua nopeasti. Voin järjestää asian niin, että luullaan vain tapahtuneen onnettomuuden.
XXI.
FELIX BABYLONIN PALUU.
Sen päivän iltana, jona Eugen-herttualla oli ollut kohtalokas keskustelu mr Sampson Levin kanssa, harhaili Racksole sangen levottomana ja hajamielisenä Grand Babylonin ja läheisten käytävien eteishallissa.
Viimein hän kulki suoraan hotellin läpi ja ulos toisesta sisäänkäytävästä sekä pientä mitätöntä syrjäkatua ylös kapean ja ahdinkoon asti täynnä olevan Strandin kuohuvaan ihmisvirtaan.
Hän kulki juuri hajuvesitehtaan ohi, kun eräs herra, joka hiljalleen tuli vastakkaiselta taholta, lähestyi häntä hiljaisella äänellä tervehtien: Hyvää iltaa, mr Racksole! Miljoonamies ei heti tuntenut puhujaa, jolla oli yllään matkatakki ja kädessään matkalaukku. Mutta sitten hänen kasvoilleen välähti pieni iloinen hymy, ja hän ojensi kätensä.
— Niin, mr Babylon, hän tervehti toista, kaikista maailman ihmisistä olen kaikkein mieluimmin halunnut tavata juuri teitä.
— Te mairittelette minua, sanoi pieni englantilaiseksi valettu sveitsiläinen.
— En vähääkään, vastasi Racksole, se ei kuulu minun enempää kuin teidänkään tapoihinne. Toivoin saavani pitkään ja hauskasti tarinoida kanssanne ja kas, tässä te nyt olette! Mistä matka?