— Olette siis kuullut siitä puhuttavan?
— Kuullut puhuttavan? Rakas ystävä, sehän oli painettu jokaiseen sanomalehteen koko mannermaalla. Muutamissa niistä ennustettiin, että Grand Babylon saisi sulkea porttinsa puolen vuoden kuluttua, koska Rocco oli kääntänyt sille selkänsä. Mutta minä käsitin luonnollisesti asian paremmin. Tiesin, että teillä oli täytynyt olla pätevät syyt kehottaessanne Roccoa jättämään paikkansa ja että edeltäpäin olitte ryhtynyt toimiin saadaksenne jonkun hänen tilalleen.
— Totta puhuen en ollut ryhtynyt mihinkään toimiin edeltäpäin, sanoi Racksole ikäänkuin katuen, mutta onneksi olemme toisessa keittiömestarissa tavanneet taiturin, jota etevämpi ei ole kukaan muu kuin Rocco itse. Mutta tämä oli vain onnellinen sattuma.
— Aivan varmaan oli epäviisasta luottaa sattumaan niin vakavassa asiassa, sanoi Babylon.
— Minä en luottanut sattumaan. En luottanut mihinkään muuhun kuin Roccoon itseensä, ja hän petti minut.
— Mutta miksi riitaannuitte hänen kanssaan?
— En joutunut riitaan hänen kanssaan. Tapasin hänet eräänä yönä balsamoimassa ruumista loistokerroksen makuukammiossa.
— Mitä te tapasitte? Babylon melkein kiljaisi.
— Tapasin hänet balsamoimassa ruumista loistokerroksen makuukammiossa, toisti Racksole mitä rauhallisimmalla äänellään.
Molemmat miehet katsoivat toisiaan, ja sitten Racksole uudestaan täytti Babylonin lasin.