— Mahdotonta, rakas ystävä! sanoi Babylon, jota tämä tunnustus huvitti, koska se hänestä — suuresta hienojen viinien tuntijasta ja ystävästä — tuntui melkein uskomattomalta. Mutta teidän on todellakin tarkastettava ne huomenna. Jos sallitte, tulen teidän mukaanne.
— Miksei tänä yönä? esitti Racksole tyynesti.
— Tänä yönä! On kovin myöhä. Hubbard on luultavasti jo mennyt nukkumaan.
— Kuka Hubbart on, jos saan kysyä? Muistan vain hämärästi tuon nimen.
— Hubbard on Grand Babylonin viinikirjanpitäjä, sanoi Felix jotenkin painokkaasti. Neljänkymmenen ikäinen vakaantunut mies. Hänellä on kellarien avaimet. Hän tuntee joka pullon jokaikisessä komerossa, sen iän, ominaisuudet ja arvon. Ja itse hän on ehdottomasti raitis. Hubbard on nähtävyys. Mitään viiniä ei kellareista voi poistua hänen tietämättään, eikä kukaan voi päästä kellareihin hänen myötävaikutuksettaan. Niin oli ainakin minun aikanani, lisäsi Babylon.
— Herätetään hänet, sanoi Racksole.
— Mutta kello on yksi yöllä, huomautti Babylon.
— Ei tee mitään — nimittäin jos te suostutte tulemaan seurakseni. Kellari on yhtäläinen yöllä kuin päivillä. Siis, miksemme mene nyt heti?
Babylon kohautti olkapäitään. Niinkuin tahdotte, sanoi hän myöntyen aina yhtä kohteliaasti.
— Ja nyt haetaan tämä mr Hubbard, jolla on kaapin avaimet, sanoi Racksole heidän yhdessä poistuessaan huoneesta.