— Niin, ehkäpä, mutta hyvin huolimattomasti. Ja sitäpaitsi on varsin vähän todennäköistä, että hän pyyhkii pois kaiken myrkyn; osa siitä on hyvin älykkäästi sivelty reunan sisäpinnalle. Sitäpaitsi, ajatelkaa, jos hän unohtaisi pyyhkiä pulloa?
— Eugen-herttuaa palvelee aina päivällisillä Hans. Sen kunnian tuo uskollinen vanha karhu on pidättänyt itselleen.
— Mutta otaksukaapa, että Hans… Racksole vaikeni.
— Hans rikostoveri! Ei, hyvä Racksole, sellainen otaksuma on aivan mahdoton.
Samana iltana söi ruhtinas Aribert päivällistä ylhäisen veljenpoikansa seurassa loistokerroksen upeassa ruokasalissa. Hans tarjoili vastaanotettuaan ruokalajit ovella muilta palvelijoilta. Aribert huomasi veljenpoikansa välinpitämättömäksi ja vähäpuheiseksi. Edellisenä päivänä, jolloin Eugen-herttua tuloksettomasti keskusteltuaan Sampson Levin kanssa epätoivoissaan oli uhannut tehdä itsemurhan sellaisella tavalla, "joka perästäpäin näyttäisi vain onnettomuudelta", oli ruhtinas Aribert pakottanut hänet antamaan kunniasanansa, ettei tekisi sitä.
— Mitä viiniä teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne haluaa? kysyi vanha Hans miellyttävällä äänellään, kun liemi oli tarjoiltu.
— Sherryä, käski Eugen-herttua karskisti.
— Ja Romanée-Contia sitten? sanoi Hans.
Aribert katsahti nopeasti ylös.
— Ei, ei tänä iltana. Tahdon koettaa sherryä tällä kertaa, sanoi Eugen-herttua.