— Sitä et luonnollisesti tee, vastasi Aribert. Mutta et saa istua ylhäällä. Sinun täytyy olla varovainen.
— Kuka lainaa rahat? kysyi Eugen heikosti, onnellisesti kuiskaten.
— Älä huoli siitä. Sen saat myöhemmin tietää. Huolehdi nyt parantumisestasi.
Iltapäivällä oli Eugen huomattavasti ja ratkaisevasti parempi. Lääkärit, jotka taudin kulku kolmannen kerran oli pannut pyörälle, ilmoittivat nyt kaiken vaaran olevan ohi. Ilmoituksen sävy tuntui ilmaisevan, että onnellinen tulos kokonaan johtui saavuttamattomasta lääkärintaidosta, mutta kenties Aribert erehtyi. Olipa sen asian laita kuinka hyvänsä, oli hän sangen ihmisystävällisessä mielentilassa ja valmis antamaan anteeksi mitä hyvänsä.
— Nella, sanoi hän vähän myöhemmin, heidän taas ollessaan kahden eteisessä, mitä minun on sinulle sanottava? Kuinka voin sinua kiittää? Kuinka voin kiittää isääsi?
— On parasta, ettet kiitä isääni, sanoi hän. Hän on olevinaan sitä mieltä, että koko asia on pelkästään liiketoimi, niinkuin se tietysti on. Mitä minuun tulee, niin saat — niin saat…
— Mitä niin?
— Suudella minua, sanoi hän. Kas niin! Oletko varma siitä, että olet suorastaan kosinut minua, mon prince!
— Oi, Nella! huudahti hän sulkien hänet uudelleen syliinsä. Ole omani! Mitään muuta en kaipaa!
— Tulet kyllä huomaamaan tarvitsevasi myöskin isäni suostumuksen!