— Mutta mitä sinä tarkoitat, Nella?
— Tarkoitan, mitä sanonkin, Aribert, ja hän tarttui Aribertin käteen sulkien sen omaansa. Juuri mitä sanon! Jos miljoona puntaa voi pelastaa Eugen-herttuan hengen, on se hänen käytettävänään.
— Mutta kuinka — kuinka olet voinut sen järjestää? Minkä ihmeen kautta?
— Isäni, sanoi hän lempeästi, tekee kaikki, mitä häneltä pyydän. Älkäämme hukatko aikaa. Mene sanomaan Eugen-herttualle, että kaikki on kunnossa ja että kaikki käy hyvin. Mene!
— Mutta me emme voi ottaa vastaan tätä — tätä kuulumatonta, tätä uskomatonta palvelusta. Se on mahdotonta.
— Aribert, sanoi hän nopeasti, muista, ettet ole Posenissa ja pidä vastaanottajaisia hovissa. Olet Englannissa ja puhut amerikalaisen tytön kanssa, joka aina on tottunut saamaan tahtonsa toteutetuksi.
Ruhtinas teki torjuvan eleen ja meni takaisin makuukammioon. Tohtori istui pöydän ääressä kirjoittaen lääkemääräyksen. Aribert lähestyi sänkyä voimakkaasti pamppailevin sydämin. Eugen vastaanotti hänet heikosti, väsyneesti hymyillen.
— Eugen, kuiskasi ruhtinas Aribert, kuuntele tarkkaan, mitä minulla on sanottavaa. Tuon uutisia! Ystäviemme avulla olen saanut aikaan, että sinä saat lainaksi miljoonan. Se on ihan päätetty asia ja voit luottaa siihen. Mutta sinun on parannuttava. Kuuletko, mitä sanon?
Eugen miltei nousi istumaan vuoteessa.
— Sano minulle, etten houri! huudahti hän.