— Ei, sanoi hän lyhyesti. Niitä minulla ei ole. Minulla ei ole koskaan silloin toiveita, kun potilas ei ole puolellani.
— Te tarkoitatte…?
— Tarkoitan, ettei hänen kuninkaallisella ylhäisyydellään ole mitään halua elää. Sen kai olette huomannut.
— Liiankin hyvin.
— Ja tiedätte syyn? Aribert nyökkäsi myöntäen.
— Sitä ei voi poistaa?
— Ei, sanoi Aribert. Hän tunsi jonkun koskettavan takinhihaansa. Sormet olivat Nellan. Elein tämä viittasi häntä tulemaan eteiseen.
— Jos niin tahdot, sanoi hän jouduttuaan ruhtinaan kanssa kahden kesken, voidaan Eugen-herttua pelastaa. Minä olen huolehtinut siitä.
— Oletko sinä huolehtinut siitä? Hän kumartui Nellan puoleen melkein kauhun ilme kasvoissaan.
— Mene sanomaan hänelle, että nuo miljoona puntaa, jotka hänen onnensa edellytyksinä ovat niin välttämättömät, ovat tulossa. Sano hänelle, että hän voi saada ne tänään, jos se voi häntä rauhoittaa.