— Tämä on syynä siihen, että nöyrin palvelijanne on täällä tänä iltana — jonkinlaisena edelläkävijänä.
— Mutta minä käsitin teidän olevan ruhtinas Aribertin, sedän, seurassa — hm —
— Niin olenkin. Ruhtinas Aribert tulee myöskin tänne. Suurherttualla ja ruhtinaalla on asioita, jotka koskevat tärkeitä rahain sijoituksia, mitkä ovat yhteydessä suurherttuan naimapuuhien kanssa… korkeimmalla taholla, ymmärrättekö.
— Ollaksesi ylhäisten henkilöitten uskottu, olet liian puhelias, ajatteli Racksole. Sitten hän sanoi ääneen: Emmekö mene ulos pengermälle?
Kun he kulkivat ruokasalin poikki, pysäytti Jules mr Dimmockin ja antoi hänelle kirjeen.
— Tuli nyt juuri sanansaattajan mukana, herraseni, sanoi Jules.
Nella vetäytyi hetkiseksi hänen taakseen isänsä rinnalle.
— Jätä minut hetkiseksi tämän pojan kanssa kahden, niin olet kiltti isäukko, kuiskasi tyttö hänen korvaansa.
— Minä olen vain nolla, tottelevainen vähäpätöisyys, vastasi Racksole nipistäen häntä salaa käsivarresta. Kohtele minua sellaisena. Käsittele minua niinkuin tahdot. Menen katsomaan ravintolaan. Ja heti sen jälkeen hän katosi.
Nella ja mr Dimmock istuivat kahden pengermällä juoden vilvottavia juomia.