Jules itse tarjoili ja toi kymmenen ajoissa uuden kirjeen. Pyytäen tuhatkertaisesti anteeksi, nousi Reginald Dimmock tuoliltaan, vilkaistuaan kirjeeseen, ja sanoi olevansa pakotettu korkean isäntänsä, Posenin suurherttuan sedän, välttämättömien tehtävien vuoksi poistumaan. Hän kysyi, saisiko hän noutaa mr Racksolen tai saattaa miss Racksolen hänen isänsä luo. Miss Racksole vastasi iloisesti, ettei hän kaivannut saattamista ja että hän aikoi mennä makuulle. Hän lisäsi, että hän ja hänen isänsä aina koettivat olla riippumattomia toisistaan.
Juuri silloin Racksole oli vielä kerran osunut mr Babylonin yksityishuoneeseen.
— Ottakaa sikaari, mr Racksole, sanoi kohtelias mr Babylon, ja kulaus vanhinta konjakkia, mitä Europassa on saatavana.
Muutaman minuutin kuluttua nämä molemmat olivat innokkaassa ja vilkkaassa keskustelussa. Felix Babylonia hämmästytti se helppous, millä Racksole perehtyi kaikkiin pikkuseikkoihin, jotka koskivat ravintolan hoitoa.
Racksole ehdotti heti joitakin parannuksia, ja tämä aiheutti pitkän tietoperäisen keskustelun. Keskustelu antoi aihetta poikkeamisiin aineesta, ja silloin Felix Babylon hetkellisen hajamielisyyden puuskassa haukotteli.
Racksole vilkaisi korkealla liedenreunustalla olevaan kullattuun kelloon.
— Ah, herra Jumala! hän huudahti. Kello on kolme! Mr Babylon, pyydän anteeksi, että olen pitänyt teitä valveilla näin äärettömän pitkän ajan!
— En ole moneen vuoteen viettänyt näin hauskaa iltaa. Olette antanut minun ajaa keppihevosellani niin paljon kuin mieleni on tehnyt. Minun päinvastoin anteeksi on pyydettävä.
He puhelivat vielä hetkisen, ja sitten mr Racksole sanoi hyvää yötä.
— Saanko saattaa teidät huoneeseenne. Hissit ovat suljetut ja talo autio. Mitä minuun itseeni tulee, niin makuuhuoneeni on tuolla, ja hän viittasi erään sisemmän huoneen oveen.