— Mr Dimmock? kysyi Racksole.
— Niin, Dimmock. En saata muistaa hänen koskaan jääneen tulematta kohtauspaikalle tätä ennen. Tunnetteko hänet? Onko hän käynyt täällä?
— Hän söi päivällistä kanssamme eilen illalla, vastasi Racksole — Nellan kutsusta, hän ilkeästi lisäsi, mutta tänään emme ole häntä nähneet. Tiedän kuitenkin hänen vuokranneen loistohuoneuston ja myöskin sen viereiset huoneet — n:o 55, eikö se ollut se numero, Nella?
— Oli, isä, hän sanoi, vakavasti avattuaan luettelon. Teidän ylhäisyytenne haluaisi varmaankin tulla saatetuksi huoneisiinne — huoneustoonne, tarkoitan, sanoi Nella, ja nauroi neuvottomana lisätessään: En vain tiedä, kuka on oikea mies teitä ohjaamaan, niin on asia. Totta puhuen, sekä isä että minä olemme jokseenkin tietämättömiä ravintolan hoidosta. Me, nähkääs, ostimme ravintolan eilen illalla.
— Oletteko ostanut ravintolani huudahti ruhtinas.
— Niin on asia, selitti Racksole.
— Ja Felix Babylon on mennyt tiehensä?
— Hän aikoo lähteä, vaikkei hän sitä vielä ole tehnyt
— Älkää missään nimessä antako minun pidättää teitä, mr Racksole, sanoi ruhtinas, ja Grand Babylonin omistaja lähti ulos palvelijaa noutamaan, tehden kummallisen, pienen kumarruksen ruhtinas Aribertille.
— Enkö pääse sisään? kysyi ruhtinas hetkisen kuluttua miljoonamiehen mentyä.