— Minä olen jo pyytänyt anteeksi.
— No niin, kun olette pyytänyt anteeksi, on parasta, että lähdette, se on epäitsekäs neuvoni teille.
— Hyvää yötä.
— Ja tahdon sanoa teille, mr Jules, että jos mr ja mrs Sampson Levi tai jotkut muut juutalaiset tai kristityt toistamiseen kutsuisivat teidät minun ravintolaani, niin suvainnette tehdä minulle sen palveluksen, että kieltäydytte kutsusta. Tulette huomaamaan; että tämä on teille turvallisin pelastuskeino.
— Hyvää yötä, herrani.
Ennen keskiyötä oli Racksole tullut vakuutetuksi siitä, että mr ja mrs Sampson Levin kutsuttujen luettelo, vaikka se olikin jokseenkin pitkä, ei sisältänyt mitään viittausta Julesin kaltaiseen henkilöön.
Hän valvoi hyvin kauan. Paljastaaksemme asian täydellisesti, saatamme sanoa hänen valvoneen koko yön.
Kello kymmenen aamulla hänelle ilmoitettiin poliisitarkastajan haluavan tavata häntä. Tämä selitti tulleensa valvomaan Reginald Dimmockin ruumiin siirtämistä ruumishuoneeseen, joka sijaitsi kuulustelupaikan vieressä. Tarkoitusta varten varatut ajoneuvot odottivat ravintolan takaportailla.
Tarkastaja oli myöskin tuonut mukanaan kutsun Racksolelle ja Posenin ruhtinaalle Aribertille sekä kantajille saapua kuulusteluun.
— Minä luulin, että mr Dimmockin jäännökset siirrettiin eilen illalla, sanoi Racksole väsyneesti.