Se oli Jules.
Molemmat miehet vaihtoivat hetkisen katseita puolipimeässä.
— Hyvä iltaa, mr Racksole, virkkoi Jules tyynesti. Pyydän anteeksi, että olen täällä.
— Tottumuksen voima, luulemma, vastasi Racksole lyhyesti.
— Juuri niin, hyvä herra.
— Luulen kieltäneeni teitä astumasta jalallanne tähän ravintolaan.
— Luulin määräyksenne koskeneen minua ainoastaan ammatinharjoittajana. Tänä iltana olen täällä mr ja mrs Sampson Levin vieraana.
— Näyttelemässä uutta maailmanmiehen osaanne vai kuinka?
— Aivan niin.
— Mutta minä en salli minkäänlaisten maailmanmiesten tulla tänne ylös, ystäväni.