— Vai niin, silloin en tahdo häiritä. Mutta minä lähden Grand Babylonista tänä iltana.
— Lähdettekö, kysyi miss Racksole. Tahtooko teidän ylhäisyytenne sitä ennen suoda minulle kunnian nauttia seurassani aamiaista isän huoneessa? Isä tulee olemaan poissa kotoa — hän viettää päivänsä Cityssä muutamien pörssivälittäjien seurassa.
— Ilolla olen sen tekevä, vastasi ruhtinas, ja hänen kasvonsa todistivat hänen tarkoittaneen totta.
Nella ajoi pois.
Jos aamiaisista muodostui onnistuneet, niin siitä oli kiittäminen osaksi Roccoa, osaksi Nellaa. Ruhtinas ei juuri puhunut enempää kuin tavalliset keskustelusäännöt määräävät. Hänen emäntänsä sensijaan puhui paljon ja hyvin, mutta hänen ei onnistunut saada vierastaan hilpeälle mielelle. Kun kahvi oli juotu, jätti ruhtinas hänelle jotenkin jäykästi hyvästit.
— Hyvästi, ruhtinas, vastasi miss Racksole, mutta minä luulin — nimittäin, en luullut… Hyvästi.
— Luulitte minun haluavan puhua jostakin kanssanne. Totta kyllä, mutta nyt olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei minulla ole oikeutta raskauttaa mieltänne omilla asioillani.
— Mutta otaksukaa — otaksukaa, että minä sitä haluaisin.
— Se johtuu teidän hyvästä sydämestänne.
— Istukaa, sanoi Nella äkkiä, ja olkaa hyvä ja kertokaa minulle kaikki, ihan kaikki. Olen ihastunut salaisuuksiin.