— Hän oli ehdottomasti uskollinen, väitti ruhtinas vakaumuksen kaikella varmuudella.
— Pyydän tuhannesti anteeksi, mutta uskollinen hän ei ollut.
— Miss Racksole, jos joku muu kuin te olisi esittänyt moisen väitteen, olisin minä — olisin…
— Sulkenut hänet, olipa hän mies tai nainen, Posenin synkimpään vankilaan, vai kuinka? vastasi neitonen keveästi naurahtaen. Kuulkaa, hän jatkoi ja kertoi sitten, mitä oli tapahtunut hänen ravintolaan tulonsa edellisenä iltana.
— Arveletteko Dimmockilla ja tuolla Julesilla olleen yhteisiä juonia.
— Oli.
— Mahdotonta!
— Teidän ylhäisyytenne, se, joka toivoo pääsevänsä pohjia myöten jonkun salaisuuden perille, hän ei koskaan käytä "mahdoton" sanaa. Mutta sen verran tahdon sanoa mr Dimmockin eduksi: luulen hänen tulleen katumapäälle, ja luulen hänen tämän katumuksen vuoksi — kuolleen niin yhtäkkiä.
— Miksei kukaan ole sanonut minulle kaikkea tätä aikaisemmin? huudahti ruhtinas Aribert.
— Ruhtinaat saavat harvoin kuulla totuuden, selitti miss Racksole.