— Kysymys kerrallaan, jatkoi mr Levi. Luokaamme ensin edellytykset, mr Racksole. Miksi ostitte hotellin? Se oli arvoitus, joka nyt muutamina päivinä on antanut aika monelle City-miehelle koko joukon ajattelemisen aihetta. Miksi ostitte Grand Babylonin? Ja mikä on seuraava shakkivetonne?
— Ei tule muita shakkivetoja, vastasi Racksole suoraan. Sanon kyllä, miksi ostin hotellin; se ei ole salaisuus. Ostin sen pelkästä oikusta. — Ja Racksole antoi tälle pienelle juutalaiselle, jota kohtaan hän oli alkanut tuntea kunnioitusta, uskollisen selvityksen Felix Babylonin kanssa tekemästään kaupasta. Luulen, hän lisäsi, että teidän on vaikea ymmärtää mielentilaani kauppaa tehdessäni.
— Ei vähääkään, vastasi mr Levi. Minä ostin kerran erään Thamesin sähkölaivoista suunnilleen samalla tavalla, ja se näyttäytyi yhdeksi paraista kaupoista, mitä koskaan olen tehnyt. On siis vain pelkkä sattuma, että tänä hetkenä omistatte hotellin.
— Pelkkä sattuma — kaikki seurauksena yhdestä häränkyljyksestä ja pullollisesta Bass-olutta.
— Hm; mörähti mr Sampson Levi sivellen kolminkertaista leukaansa.
— Palatakseni Eugen-herttuaan, jatkoi Racksole, niin odotin hänen ylhäisyyttään tänne. Loistokerros oli järjestetty häntä varten. Hänen oli määrä saapua juuri samana iltapäivänä, jolloin nuori Dimmock kuoli. Mutta häntä ei kuulunut, enkä ole saanut kuulla, miksi hän ei tullut, en myöskään ole nähnyt hänen nimeään sanomalehdissä. Mitä asioita hänellä piti olla Lontoossa, sitä en tiedä.
— Sen voin selittää, — sanoi mr Sampson Levi, — hänen oli määrä, tulla tänne järjestämään erästä lainaa.
— Valtiolainaako?
— Ei — yksityistä lainaa.
— Keneltä?