— Ei välttämättä heti. Asia voidaan siten järjestää.
Ymmärrättekö? — Mr Levi naurahti. — Olen hoitanut sellaisia pikkuasioita ennenkin. Häitten jälkeen saattaa asian päästää julki. Anna-prinsessan omaisuus on, kuten tunnettua, koko suuri! No, mr Racksole, jatkoi mr Levi muuttaen äkkiä äänensävyä, mihin luulette Eugen-herttuan kadonneen? Sillä ellei hän ilmesty tänään, ei hän voi saada tuota miljoonaa. Tänään on viimeinen päivä. Huomenna rahat ovat sijoitetut toisaalle. En luonnollisesti ole yksin tässä yrityksessä, ja ystävillänikin on jotain sanomista.
— Kysytte siis minulta, mihin luulen Eugen-herttuan kadonneen?
— Niin kysyn.
— Luulette siis, että on kysymys katoamisesta? Sampson Levi nyökkäsi. — Kun lasken yhteen kaksi ja kaksi, hän sanoi, niin uskon sen. Ainoa, mikä minulle on käsittämätöntä, on kysymys, miksi joku toivoisi Eugen-herttuan katoamista. Pikku herttuaparalla ei ole vihamiestä. Jos hänet on salaa viety johonkin, niinkuin väitetään, miksi niin on tehty? Kukaan ei siitä hyötyisi.
— Eikö kukaan? toisti Racksole äkkiä innostuen.
— Mitä te tarkoitatte? kysyi mr Levi.
— Tarkotanhan vain, että jos joku muu köyhä ruhtinas olisi halukas naimaan Anna-prinsessan ja hänen omaisuutensa, niin eikö olisi sen ruhtinaan etujen mukaista estää Eugen-herttuaa saamasta tätä teidän lainaanne? Eikö olisi hänen etujensa mukaista, että Eugen-herttua katoaisi — ainakin joksikin ajaksi.
Sampson Levi harkitsi muutaman silmänräpäyksen.
— Mr Theodore Racksole, hän vihdoin sanoi, — luulen teidän todellakin päässeen juonen perille.