XII.

ROCCO JA HUONE N:o 111.

Saman päivän iltapäivänä — äsken kerrottu keskustelu oli tapahtunut aamupäivällä — Racksolessa heräsi uusi ajatus, ja hän sanoi itsekseen, että sitä asiaa hänen olisi pitänyt ajatella aikaisemmin. Puolipäivällisen syötyään hän kaikessa hiljaisuudessa meni portaita ylös ja tarkasteli huonetta n:o 111; toisin sanoen hän tarkasteli sitä ulkoapäin, sillä se ei sattunut olemaan vapaa, mutta vieraan oli määrä matkustaa samana iltana. Hänen aivoissaan välähti ajatus, että ei olisi miksikään hyödyksi seisoa tuijottamassa jonkun huoneen ulkoseinää, mutta sittenkin hän tuijotti; sitten hän kiireesti meni alakerrokseen, ja kulkiessaan käytävässä hän pysähtyi ja polki tahtomattaan jalkaansa.

— Herra jumala! hän puheli, olen päässyt yhden asian perille — n:o 111 sijaitsee aivan loistokerroksen yläpuolella.

Hän meni konttoriin ja antoi määräyksen, ettei huonetta n:o 111 saanut vuokrata kenellekään uudelle vieraalle ennenkuin hän antaisi luvan. Konttorissa hän sai Nellan kirjeen, joka kuului:

Rakkahin isä — minä lähden matkaan yhdeksi tai pariksi päiväksi seuratakseni erästä johtolankaa. Ellen ole palannut kolmen päivän kuluttua, niin ala tiedustella minua Ostendesta. Jätä minut siksi rauhaan.

Teräväpäinen tyttäresi Nella.

Nämä muutamat sanat, Nellan suurella käsialalla tuhrittuina, täyttivät kokonaisen paperiarkin sivun. Alareunassa oli käännä! Hän käänsi ja luki seuraavan alleviivatun lauseen: P.S. — Pidä tarkasti silmällä Roccoa.

— Mitä mahtaa sillä pienellä pedolla nyt olla tekeillä? hän mutisi, repiessään kirjeen pieniksi kappaleiksi ja heittäessään nämä paperikoriin.

Samana yönä tai pikemmin seuraavana aamuna klo puoli kaksi, kun hotellielämän viimeinen hälinä oli tauonnut, Racksole uudelleen lähti toisessa kerroksessa olevaan huoneeseen n:o 111. Hän lukitsi oven sisältä ja ryhtyi tutkimaan huonetta, joka neliöjalan erikseen. Aina tuon tuostakin hän säpsähti kuullessaan jonkun narahduksen tai muun äänen ja kuunteli jännityksellä muutaman sekunnin. Makuukammio oli sisustettu loistohotelli Babylonin tavanmukaiseen oivalliseen kuosiin, eikä antanut aihetta minkäänlaiseen muistutukseen. Enimmin hän kiinnitti huomiota lattiaan. Hän kohotti paksua itämaista mattoa ja tarkasti joka palkin, mutta ei voinut keksiä mitään erikoista. Sitten hän meni pukuhuoneeseen ja vihdoin kylpyhuoneeseen, jotka molemmat olivat yhteydessä ensinmainitun huoneen kanssa. Mutta kummassakaan näistä pienemmistä huoneista hänellä ei ollut parempaa menestystä kuin itse makuukammiossa. Lopuksi hän tuli kylpyammeen luo, jota ympäröi, niinkuin kylpyammeita tavallisesti, kiillotetusta puusta tehty lautaus. Muutamissa kylpyammeissa on hanojen alla kaappi, jossa on ovi kyljessä, mutta tässä ei näkynyt olevan mitään sellaista. Hän koputti lautoihin, mutta yhdestäkään niistä ei lähtenyt sitä "kummallista, onttoa ääntä", joka tavallisesti ilmaisee salahuoneen. Vaistomaisesti hän väänsi kylmänvedenhanaa, ja vesi rupesi virtaamaan ammeeseen. Hän väänsi silloin kiinni kylmänvedenhanan. Tätä tehdessään hänen polvensa, joka oli painettuna laudoitusta vastaan, luiskahti eteenpäin. Laudoitus oli luisunut tieltä, ja hän näki, että iso laudoituksen kappale oli sisäpuolelta varustettu saranoilla ja että sitä piti kiinni haka niinikään sisäpuolelta. Iso aukko laudoituksen sisässä kylpyammeen päässä tuli näkyviin. Ennenkuin ryhtyi mihinkään muuhun, koetti Racksole uudistaa viemärihana-kokeen, mutta yritys ei onnistunut; se ei ottanut uudelleen toimiakseen, eikä hän voinut havaita, että viemärihanan ripa jollain tavoin olisi yhteydessä laudoituksen saranan kanssa. Racksole ei voinut nähdä aukkoon, eikä sähkölamppua saattanut liikuttaa ja kuljettaa ympäri kuin kynttilää. Hän kopeloi laskujaan ja löysi onneksi tulitikkulaatikon. Palavan tikun avulla tutki hän aukkoa, mutta ei havainnut mitään; ei mitään muuta kuin jokseenkin suuren kolon — noin kolme jalkaa laudoituksesta. Vaivoin hän sai tunkeutuneeksi sisään laudoituksen aukosta ja oli siellä sisällä puoleksi polvistuvassa ja puoleksi istuvassa asennossa. Hän raapaisi tulta ja valaisi koloa. Se oli näöltään pohjaton rumpu, noin kahdeksantoista tuumaa nurkasta toiseen. Ihmeellinen tämä rumpu oli vain siinä suhteessa, että siitä riippuivat tikapuut. Nähdessään nämä tikapuut Racksole hymyili onnellista hymyä.