Salaman nopeasti Rocco lykkäsi rautaoven eteen; se meni lukkoon itsestään. Racksole oli auttamattomasti vankina hississä.
Rocco käveli verkalleen ilman kiirettä käytävään, kunnes pääsi näkyvistä.
Racksole ei sanonut sanaakaan. Hän oli liian vihainen itselleen voidakseen puhua. Hän puristi kätensä nyrkkiin, puri hammasta ja pidätti henkeänsä. Vallitsevassa hiljaisuudessa hän saattoi kuulla Roccon askelten häipyvän äänen paksulta matolta.
Tätä pahempaa nöyryytystä Racksole ei elämässään ollut kokenut.
Seuraavana aamuna Grand Babylonin ylhäiset vieraat hämmästyivät kuullessaan, että hotellin uusi omistaja jonkun onnettoman sattuman vuoksi oli joutunut viettämään koko yön hissiin suljettuna. Väitettiin niinikään Roccon olleen riidassa uuden isäntänsä kanssa ja heti luopuneen paikastaan. Joku herttuatar lausui Roccon eron merkitsevän hotellin häviötä, jonka jälkeen hänen miehensä pyysi häntä olemaan lörpöttelemättä.
Racksole sitävastoin lähetti noutamaan salapoliisia, joka oli saanut Dimmockin jutun selvitettäväkseen, ja kertoi hänelle edellisen yön tapahtumat. Kertomus niistä oli totisesti koettelemus Racksolen tapaiselle luonteelle.
— Ihmeellinen juttu! huomautti salapoliisi Marshall voimatta pidättää hymyään. Lopputulos oli epäedullinen, mutta epäilemättä on saatu muutamia tärkeitä tietoja.
Racksole ei virkkanut mitään.
— Minulla on itselläni johtolanka, lisäsi salapoliisi. Sanansaattajanne saapuessa olin juuri lähtemässä teidän luoksenne. Haluan teidän seurassanne lähteä erääseen paikkaan tässä lähellä. Tahdotteko tulla mukaan nyt samalla?
— Mielelläni, sanoi Racksole.