— Nimeni on Racksole — Theodore Racksole.
— New Yorkista? kysyi ääni ovelta hieman ulkomaalaiseen vivahtavalta korostukselta.
Miljoonamies kääntyi nopeasti ympäri ja havaitsi jokseenkin lyhyen miehen, jolla oli ranskalaisen ulkomuoto, paljas pää, harmaa parta, pitkä, mallikelpoisesti leikattu kävelytakki, kapeisiin hopeavitjoihin kiinnitetyt silmärillit ja siniset silmät, joissa näkyi sama viaton kirkkaus kuin nuorella tytöllä.
— Niitä on vain yksi, sanoi Theodore Racksole lyhyesti.
— Haluatte puhua kanssani? virkkoi vastatullut.
— Oletteko mr Felix Babylon? Mies kumarsi.
Tällä hetkellä haluan mieluummin puhua teidän kanssanne kuin kenenkään muun kanssa maailmassa, virkkoi Racksole.
Viittaamalla pyysi mr Babylon miljoonamiestä seuraamaan sivukäytävään, jonka päässä sijaitsi mr Babylonin yksityishuone, Ludvig XV:n aikaisia huonekaluja ja seinäverhoja sisältävä ihmelaitos.
Ravintolanomistaja ja hänen vieraansa istuutuivat toisiaan vastapäätä.
— Luin New Yorkin sanomalehdistä muutamia kuukausia sitten, alkoi Theodore edes kurkkuaan selvittämättä, että tämä teidän ravintolanne, mr Babylon, myytäisiin osakeyhtiölle, mutta näyttää siltä kuin ei myynnistä olisi tullut mitään.