Hotel Wellingtonissa ruhtinas sanoi uniselle ovenvartijalle heidän tulleen aikaisella junalla Brüggestä ja haluavan heti aamiaista. Oli tavattoman varhainen hetki, mutta tavallinen Englannin kultapunta saa ihmeitä aikaan missä belgialaisessa hotellissa tahansa, ja sangen lyhyen odotuksen jälkeen Nella ja ruhtinas istuivat hotellin parvekkeella, nauttien aamiaiseksi suklaata, jota erikoisesti ja kaikessa kiireessä oli heitä varten valmistettu.
— En ole koskaan juonut niin mainiota suklaata! huudahti ruhtinas.
Tämä väite sisälsi mitä suurimman valheen, sillä Hotel Wellington ei ole kuuluisa suklaastaan. Siitä huolimatta Nella vastasi innostuneena: En minäkään! Sitten seurasi äänettömyys, jonka jälkeen Nella, joka kenties vaistomaisesti tunsi olleensa liian innostunut, hyvin kylmällä äänensävyllä huomautti:
— Minun täytyy heti sähköttää isälleni.
Siitä johtui, että Theodore Racksole sai sen sähkösanoman, joka pakoitti hänet eroamaan salapoliisi Marshallista.
XVI.
PUNAHATTUINEN NAINEN.
— Eräs asia on meidän, ruhtinas, ratkaistava heti, sanoi Racksole.
Kaikki kolme — Racksole, hänen tyttärensä ja ruhtinas Aribert — istuivat eräässä Hotel Wellingtonin huoneessa päivällispöydässä. Racksole oli täsmällisesti saapunut iltapäivälaivalla, ja rannalla olivat nuo kaksi muuta olleet häntä vastassa. He olivat syöneet aikaisen päivällisen, ja Racksole oli saanut kuulla yksityiskohtaisen kertomuksen Nellan ja ruhtinaan seikkailusta maalla ja merellä. Omasta seikkailustaan edellisenä yönä hän puhui hyvin vähän ja selitti vain niin lyhyesti kuin mahdollista, että Dimmockin ruumis oli löydetty.
— Ja mikä se asia on? kysyi ruhtinas.