"Vanha rouva Codleyn", sanoi Fearns.
"Kuulkaahan, herra Machin, ne juttelevat teistä", huomautti sihteeri ja klubimestari ystävällisesti. Hän tiesi Denryn keräävän rouva Codleynin vuokrat.
"Rouva Codleyn ei omista sitä", huusi Denry huoneen halki, melkein ennenkuin oli tietoinen siitä, mitä teki. Hänellä oli hymy kasvoillaan ja lasi kädessään.
"Ohoo!" sanoi Fearns. "Luulin niin. Kuka sen omistaa?"
Jokainen katseli tutkivasti kuuluisaa Machinia, uutta jäsentä.
"Minä", sanoi Denry.
Hän oli salannut omistajan vaihdoksen Hullinsin leskeltä. Omistajana ollen hän ei olisi voinut lainata tälle rahaa, jotta leski saattaisi samassa hetkessä maksaa sen hänelle takaisin.
"Suokaa anteeksi", sanoi Fearns kohteliaan vilpittömästi. "Minulla ei ollut aavistustakaan…!" Hän huomasi, että oli tahtomattaan ollut pahasti rikkomaisillaan klubin etikettiä.
"Se ei merkitse mitään!" sanoi Denry. "Mutta jos tuo hökkeli olisi teidän omanne, mitä te silloin tekisitte, herra Fearns? Ennenkuin ostin sen, lainasin hänelle usein rahaa vuokranmaksuun."
"Tiedän sen", Fearns vastasi verraten kuivasti.