Vastasin niin selvästi kuin mahdollista, että minä yksin olen vastuunalainen kartoista ja piirustuksista, ja että koko ajan olin ollut oma oppaani. Kerroin monta kertaa, verkalleen ja selvästi että palveliani on syytön eikä siis ole rangaistusta ansainnut. Hän oli vaan totellut, kun käskin hänen seuraamaan minua Tiibettiin. Jos siis rangaistuksesta on puhe tämän vuoksi, niin se koskee minua eikä palveliaani.
Vastauksestani he raivostuivat ja eräs laama sivalsi ratsastuspiiskansa kahvalla kovasti minua päähän. En ollut sitä huomaavinani, vaikka teki kovin kipeätä.
"Mutta me piiskaamme sinun ja sinun miehesi, kunnes te puhutte niinkuin me tahdomme," huusi laama ihan raivoissaan.
"Voitte meitä piiskata, jos niin tahdotte, mutta jos vääryyttä harjoitatte, saatte vielä itse siitä kärsiä. Te voitte kyllä raadella ja veristää ruumiimme, mutta ette saa meitä tuskaa, tuntemaan."
Ando, petturi, joka sujuvasti puhui Hindustania, oli tulkkina. Hänen avullaan sekä minun vähäisellä Tiibetirkielen taidollani teimme tuomareillemme täydellisesti selvän kaikesta. Mutta he vaan edelleen kiduttivat palveliaparkaani. Khanden Sing käyttäytyi urhoollisesti kuin sankari. Ei valituksen sanaa, ei säälinpyyntöä kuulunut hänen huuliltaan. Hän oli puhunut totta, sanoi hän, eikä hänellä ollut mitään lisättävää.
Laamojen ja sotamiesten ankarasti vartioimana istuin teeskennellyn lujana, katsellen tätä kamalaa näytelmää, kunnes laamat, vimmastuneina minun piittaamattomuudestani, käskivät sotamiesten laahata minut pois. Minä vietiin vartiatalon taakse, johon selvästi kuulin laamain vihaiset huudot ja raippojen vingunnan, kun he Khanden Singiä tutkivat ja ruoskivat.
Meidän onneksemme tuli ankara sade, sillä sekä Tiibetissä että Kiinassa on sadekuurolla suuri vaikutus kansaan, ompa esimerkkejä siitäkin, että verilöylyjä on lakkautettu kunnes sadekuuro on mennyt ohi.
Niin tapahtui tänäkin päivänä. Ensimmäiset sadepisarat olivat tuskin pudonneet, kun jo laamat ja sotamiehet hyökkäsivät joka taholle ja telttoihin, ja vartiat laahasivat minua etäisimpään telttaan, joka muutamassa silmänräpäyksessä oli täpötäynnä sotamiehiä ja heidän päälliköitään.
KOLMASKYMMENESVIIDES LUKU.
Korkea upseeri. — Sotilas eikä laama. — Myötätuntoisuutta. —
Tiibettiläinen armeija. Ystävällisyyttä. — Muutos. — Rupuni on
ystäväni. — Rupuni ja hänen sotamiehensä syöttävät minua. — Opiskelen
Tiibettiä.