KOLMASKYMMENESKUUDES LUKIT.
Huonoja uutisia. — Mansing. — Kaikki toivo lopussa. — Rahvaan kynsissä. — Naulasatula. — Täyttä laukkaa kedon yli. — Hiekkasärkkiä. — Toisia ratsastajia. — Väijyksissä, — Katsastus loppuu.
ILTAPÄIVÄLLÄ tuli eräs sotamies telttaan, löi minua raskaalla kädellään olalle ja huusi:
"Ohee! Ennen auringon laskua he sinun ruoskivat, ja musertavat molemmat jalkasi. He polttavat silmät päästäsi ja sitte hakataan suita pää poikki."
Mies näytti hyvin totiselta ja teki liikkeen kutakin sanaa lausuessaan. Minä nauroin hänelle ja olin pitävinäni kaikkea pilana, osaksi koska luulin sen parhaaksi keinoksi pelottaakseni heitä käyttämästä väkivaltaa ja osaksi, koska tuo miehen luettelema ohjelma oli niin pitkä, että sen tarkoituksena tuskin saattoi olla muu kuin minua peljättäminen.
Sotamiehen sanat herättivät kuitenkin synkän mielialan vartioissani, ja kun koetin heitä ilahuttaa, vastasivat he jörösti, etten saisi kauvaa nauraa. Jotakin oli varmaan tekeillä, sillä miehet juoksivat teltasta ulos ja sisälle ja kuiskailivat keskenään. Kun heitä puhuttelin, eivät he enään tahtoneet vastata, ja kun vaan yritin puhua, viittasivat he, etteivät tästä hetkestä enää saisi puhua.
Noin puolen tuntia tämän jälestä hyökkäsi toinen henkilö henki kurkussa telttaan ja viittasi, että Vartiat veisivät minut ulos. He tekivät niin, kiristettyään köyteni vielä lujemmin ja heitettyään lisäköyden ympärilleni. Tässä tilassa vietiin minut vartiahuoneeseen.
Sen ulkopuolelle oli kokoontunut joukko sotamiehiä ja kansaa kylästä. Hetken odotettuamme talutettiin Mansing, hänkin kovasti köytettynä, samaan huoneeseen. Kävin niin iloiseksi hänet nähdessäni, että unhotin mitä ympärilläni tapahtui, enkä välittänyt kansanjoukon solvauksista. Vielä vähän odotettuamme tuli eräs laama sisälle ja sanoi hymyillen, että hänellä oli hyviä uutisia minulle. »Meillä on täällä hevosia,» sanoi hän, »ja aiomme viedä sinut rajan yli, mutta pombo tahtoo ensin tänään nähdä sinun. Älä siis vastustele! Vaihtakaamme nyt köydet ranteistasi näihin.»
Sitten toi hän raskaat käsiraudat, jotka hän oli pitänyt piilossa takkinsa alla.
"Sinun ei tarvitse kantaa niitä kauvemmin kuin seisoessasi pombon edessä. Sitten olet vapaa. Me vannomme Auringon ja Kunjuk-Sumin kautta, että kohtelemme sinua ystävällisesti."