* * * * *
Pombo oli ollut enimmän ajan iltapäivää paikalla ja tarkastellut minua, milloin säälin, milloin kunnioituksen ilme silmissään. Näkyi selvästi, että hän vain pakosta oli antanut minua rääkätä. Laama raukan kohtaloa hän aikalailla nauroi. Ja luulempa hänen siitä melkein olleen hyvillään, sillä oltuaan tähän asti kahden vaiheilla tappaako minun vai eikö, oli kuin hän nyt olisi saanut viittauksen, että tuo ei taida olla viisaasti tehty.
Ryöstettyä kultasormustani olin monta kertaa pyytänyt takaisin, mutta aina suotta, sillä siinä arveltiin asuvan taikavoiman niinkauvan kuin se minulla olisi, ja senvuoksi se tarkoin kätkettiin, etten sen avulla katkoisi köysiäni ja pääsisi heidän käsistänsä. Pombo neuvotteli uudestaan laamainsa ja upseeriensa kanssa. Sen perästä tuli auringon laskussa sotamiehiä minun luokseni, päästivät jalkani jalkapuusta ja laskivat köyden, jolla käteni oli kiristetty tolppaan takanani. Nuorat olivat painuneet nilkkoihin syvälle, niin että niistä lohkesi nahkaakin nyt kun köydet irroitettiin. Näin loppuivat ne kamalimmat neljäkolmatta tuntia mitä milloinkaan olen viettänyt.
En ensimmältä tuntenut sanottavaa huojennusta, kun siinä olin pitkänäni maassa, sillä koko ruumiini tuntui kuin kuolleelta. Tunti toisen perästä kului eikä elon virtausta tuntunut. Pelkäsin jo, että olisin kokonaan halvattu ja että iäksi olisin menettänyt jalkojeni liikkumiskyvyn. Vasta kolmen tunnin päästä tunsin verenkulun oikeassa jalassani. Tuntui kuin olisi veitsen nirkolla pistelty pitkin säärtä. Käteni olivat samoin puuduksissa, mutta antaantuivat pikemmin.
Sillä välin oli pombo tuottanut paikalle joko minua huvittaaksensa tai rikkauksillaan komediaksensa, sata hevosta, muutamat niistä uhkeissa taanneissa. Pombo istui kauniimman selkään ja ajoi, tuo hirveä tarami-ase kädessään, kerran laamatalon ympäri. Palattuaan komensi hän miehiänsä, ja erä sotaisia leikkejä alkoi. Ensin ammuskeltiin ja tähtäiltiin minun kunnon jaakkejani mutta suureksi mielihyväkseni jaakit eivät edes haavoittuneet. Toinen sarja oli ratsuleikkejä, joissa Tiibettiläiset saivat näyttää mestariuttansa ratsastuksessa ja erinkaltaisten urheilutemppujen tekemisessä huimaavimmalla vauhdilla kiitäessään niinkuin kasakat.
Näytelmä huvitti minua sangen suuresti ja kun ilmaisin ihmettelyäni hevosten kauneudesta, antoi pombo tuoda upeimmat lähelleni ja paremmin nähdäkseni nostatti minun istumaan. Pombo näytti sangen vakavalta.
KOLMASKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
Pombon kohteliaisuus. — Lumouskarkelo. — Myrkkyjuomaa. — Epätietoisina, kohtalostamme. — Enteitä tiedustellaan. — Meidät on säästettävä. — Ikävä matka. — Khanden Sing hengissä. — Rajalle. — Pitkiä ja raskaita marssia. — Verellä piirretty kartta.
Tilani kävi nyt keveämmäksi, sillä nöyryyttävä asentoni vaivasi minua yhtä paljon kuin itse rääkkääminen. Pombo kehotti minua katsomaan telttaan, johon päin hän nyt itse lähti. Teltan aukko oli avara. Sotamiehet laahasivat minut sinne, jotenka hyvin saatoin nähdä, mitä sisällä tapahtui.
Kaksi vahvaa laamaa tuli telttaan, pombo keskessään. Kaikki muut käskettiin ulos. Teltta suljettiin, mutta avattiin muutaman minuutin päästä. Sillä aikaa oli jymykello kutsunut luostariveljet kokoon ja kohta tuli joukko heitä pombon telttaan.