"Onko alkuasukkailla mitään erityistä keinoa niiltä suojeluksensa itseään?"
"Tuli on ainoa varma suojeluskeino. Joka nukkuu tulen ääressä, on niiltä suojassa niinkauvan kuin tuli palaa."
"Tiedättekö jonkun niitä nähneen?"
"Kyllä, eräs Joga niminen mies kertoi kerran yöllä metsän läpi kulkiessaan kuulleensa äänen, joka huusi häntä nimeltään. Peloissaan pysähtyi hän, eikä muutamassa silmänräpäyksessä saanut sanaa sanotuksi. Vapisten hän vihdoin vastasi ja heti tuli koko liuma henkiä, jotka ivaten kehottivat häntä heitä ahdistamaan, jos hän uskaltaisi. Joga lähti heti käpälämäkeen ja pahat henget katosivat. Kerrotaan niitten kivittäneenkin vastaantulioita."
"Entäs te itse, Jagat Sing? Oletteko koskaan henkiä nähnyt?"
"Ainoastaan yhden kerran. Olin juuri eräänä myöhäisenä iltana kotimatkalla linnaan, kun minä ylhäällä mäellä näin naisolennon. Oli kaunis kuutamo-ilta. Jatkoin matkaani jyrkkää mäkeä ylös, mutta olento seisoi samalla paikalla, täydellisesti kuutamon valaisemana. Mennessäni siitä ohi, katsoin sinne ja näin pikimustat, aaveentapaiset kasvot, kamalat katsella. Veri oli jähmettyä suonissani, kun tuo kamala olento läheni. Tähtäsin siihen voimallisen iskun kepilläni, mutta keppi lensi vinkuen läpi ilman, ketään tapaamatta. Noita oli silmänräpäyksessä kadonnut."
"Toivoisin, Jagat Sing, että voisitte näyttää minulle jonkun näistä hengistä. Minä antaisin paljon saadakseni niitä valokuvata."
"Te ette voi nähdä niitä aina silloin kun tahdotte, herra. On paras että vältätte niitä. Ne ovat pahoja henkiä ja tekevät vaan vahinkoa."
Lähdin Askotesta (1370 m.) luikertelevaa tietä pitkin taajan metsän läpi ja kuljin riippusiltaa myöden Gori-virran yli Gargian luona (727 m.) Tie kävi syvän, kuuman laakson kautta, jonka läpi vuolas Kali-joki virtaa, kulkien meistä vastakkaiseen suuntaan ja muodostaen rajan Nepalin ja Kumaonin välillä. Nepalin puolella näkyi kyliä ja viljeltyjä vainioita, kun sitä vastoin Kumaonin puolella oli ainoastaan muutama autioksi jäänyt katoton hökkeli. Nämät olivat Shokalaisten ja Tiibettiläisten talviasumuksia, kun he kylmänä vuoden aikana muuttavat alas näille lämpymille seuduille lammaslaumojansa paimentamaan. Shokalaisten suviasunnot ovat korkeammalla vuoristossa, Tiibettiin vievien valtateitten lähellä ja lähempänä Tiibetin rajaa.
Saapuessani Kutsian daramsallaan, toi sanansaattaja minulle tiedon, että rajivari, jota en saanut Askotessa tavata, nyt on täällä uhraamassa eräille jumalille, ja että hän tulisi käymään minun luonani keho 3 i.p. Koska minulla siis oli hyvää aikaa, menin kylpemään ihanan vilpoiseen, mutta vuolaaseen virtaan. Uiminen ei saattanut tulla kysymykseenkään, olipa siihen itsensä kastaminenkin jo vaaranalaista. Virrassa kadotin jalansijan ja se vei minut kovaa vauhtia muutamia kallioita vastaan, jotka kohosivat virrasta noin 20 tahi 30 metriä alempana. Pääsin kuitenkin onnellisesti ylös vedestä ilman muuta vahinkoa kuin muutamia naarmuja.