Kuivatellessa päivän paisteessa tuli luokseni lähetystö alkuasukkaita, jotka kunnanesimiehensä (patan) johtamina kunnioittavasti tervehtien lahjoittivat minulle maitoa, panaaneja (kiela) jättiläissuuruisia kurkkuja (kakri) ja pähkinöitä. Nämät alkuasukkaat näyttivät olevan paljon korkeammalla kannalla kuin alamaan Hintulaiset. He olivat samalla notkeat ja lujarakenteiset, käyttäytyivät arvokkaasti ja näyttivät miehuullisilta. Heidän vaalea ihonvärinsä ja tuuheat, mustat hiuksensa tekivät heitä Espanjalaisten tahi etelä Italialaisten näköisiksi. Heillä ei ollut ensinkään sitä teeskenneltyä käytöstä ja petollista puhetta, mikä on niin tavallista jotka aina ovat tekemisissä Eurooppalaisten kanssa.
Lähellä joenrantaa oli tiibettiläinen leiri, jossa oli 30 tahi 40 telttaa. Ne olivat kaikki alkuaan olleet valkoiset, mutta nyt ne olivat savusta mustuneet. Niissä oli kaikissa miehiä, naisia ja lapsia sekä paljon talouskapineita. Näistä herättivät huomiotamme sisälle astuessamme varsinkin joukko kiiltäviä messinkimaljoja. Niitä oli hajalla pitkin maata, ja telttalaisten suurimpana huolena näytti olevan näitten astioitten kiiltävinä ja hienoina pitäminen, muusta piittaamatta.
Teltassa ja sen ulkopuolella oli suuret kasat kaikellaista tavaraa, vaatteitten peitossa sadetta vastaan.
Juuri kolmen lyönnillä saapui rajivari kantotuolissaan (dandy) häntä seurasi hänen veljensä, samoin kantotuolissa. Rajivarin poika ja perillinen ratsasti kauniilla harmaalla pikkuhevosella. Menin auttamaan vanhaa päällikköä, joka muutama vuosi sitten oli halvattu, pois kantotuolista. Me kättelimme sydämmellisesti toisiamme ja minä talutin hänet vajaan, jossa me, tuolien puutteessa, istuimme minun tavaralaatikoilleni. Hänen hienot ja kauniit piirteensä, viehättävä käytöksensä, pehmeä ja sointuisa äänensä sekä arvokas puheensa ilmoitti selvästi tämän miehen olevan korkeampaa rotua ja että erinomainen kyky oli kätkettynä hänen yksinkertaiseen ja vaatimattomaan olentoonsa.
"Toivon että voitte hyvin ja etteivät matkan vaivat ole teitä liiaksi rasittaneet. Mieleni oli paha, kun en saanut itse vastaan- ottaa teitä Askotessa. Elävätkö rakkaat vanhempanne? Onko teillä veljiä ja sisaria? Oletteko naimisissa? Toivoisin suuresti pääseväni Englantiin. Ihmeellinen maa se lienee, ja niin minä sitä ihailen, että olen antanut veljeni pojille englantilaisen kasvatuksen, ja yksi heistä palvelee nyt kuningatar Viktorian (maharanin) valtiollisena asiamiehenä".
Vastasin hänen kysymyksiinsä niin hyvin kuin osasin, hintulaisen sanakirjan, liikkeiden ja piirustuksien avulla. Hän puhui asianharrastuksella ja ymmärtäväisyydellä monista meidän viime keksinnöistämme.
Hän ihaili kovin tieteellisiä koneitani, mutta enintä huomiota herätti kumminkin heissä minun pyssyni, revolverini ja muut aseeni, varsinkin 256° mannliherkiväärini, joka oli asetettu 594 metrin kantavaisuuteen.
Rajivari pyysi minun tulemaan takaisin Askoteen hänen kanssaan, josta hän veisi minut metsästämään tiikereitä, karhuja ja leopaarteja. Mutta vaikka tämä tarjous olikin hyvin houkutteleva, en kuitenkaan voinut siihen suostua, koska minulla oli ihan toiset aikeet.
Vierailu kesti yli kolme tuntia ja olin iloinen siitä, että erosimme hyvinä ystävinä.
Kulkiessamme syvän laakson läpi Dharkkulaan päin, oli kuumuus sietämätön, vaikka aurinko jo oli laskemaisillaan. Saavuimme eräälle vesiputoukselle, jossa vesi suuresta korkeudesta putosi sateenvarjon-muotoisten, sammaltuneitten stalaktiittien eli tippukivien päälle. Kun auringon viime säteet kohtasivat putoavaa vettä, muuttui se säteileväksi moniväriseksi sateeksi. Monet pienet sateenkaaret lisäsivät tämän ilmiön kauneutta. Lepäsimme hetkisen tässä vilpoisassa ja somassa paikassa. Linnut lauloivat ja apinoita leikki puissa. Etäämmällä, siinä kohden missä joki tekee mutkan, on vuoressa kaksi suurta luolaa. Savustuneet katot osoittavat, että ne ovat matkustavien Shokalaisten ja Tiibettiläisten leiripaikkoja. Suuret mustapäiset ja valkopartaiset apinat hääräsivät iloisina ja pelkäämättä kaikkialla vallattomasti leikkien, ilakoidessaan heittävät tai vierittävät ne kiviä ohikulkevien päälle, tuottaen monesti onnettomuuksia, kun tie tässä on kapea ja kulkee rotkon sivua.