Ennenkuin saavuimme siihen paikkaan, missä Tsuagar laskee Kaliin, sivutimme monta tiibettiläistä humli- ja rongpa-leiriä.
Minä leiriydyin Kalikan (noin 950 metriä) luona, jättiläispuun juurelle, jonka oksat ulottuivat kauvaksi tien yli ja johon Intialaiset ja minun mieheni olivat matoista ja lehteristä oksista latoneet mukavan majan.
Kun halusin niin pian kuin suinkin päästä tuosta kuumasta laaksosta, herätin mieheni jo kello 3 aamulla, vaikka olimme vasta myöhään illalla käyneet levolle, ja alotimme marssimme. Menin paikoin pitkin tietä sivutimme Shokalaisten autioita talviasuntoja, joissa oli rikkinäiset olkikatot. Muutamissa oli kuitenkin liuskakivikatot, ja nämä ovat juuri darma-shokalaisasuntojen varsinaisena, tuntomerkkinä.
Shokalaisten vesimyllyt olivat hyvin alkuperäisiä ja omituisia. Sangen kekseliäs laitos pani veden kiertämään tavattoman suurta kiveä, joka pyöri toisen kiven päällä. Vilja valui hitaasti ylhäältä laatikosta ylemmän kiven keskelle tehtyyn reikään ja sitte molempien kivien väliseen uurteeseen, ja niin se jauhettiin hienoksi.
Dharkhula (1055 m.) on Shokalaisten suurin talvimajailupaikka kauniilla tasangolla. Kylässä on kaksitoista pitkää taloriviä, ne ovat katottomia ja hyvin toistensa näköisiä ja kokoisia. Huomiomme kiintyi neljään suureen rakennukseen kylän toisessa päässä. Yksi näistä on daramsalla. Ne muut kaksi kivitaloa ovat koulu ja sairashuone. Ne kuuluvat methodistien lähetysseuralle ja niitä johtaa neidet Sheldon M.D., ja Brown sekä näitten seutujen ihmeteltävä sivistyksen eturaivaaja t:ri H. Wilson. Saman lähetyksen majatalo on vähän ylempänä vuoren rinteellä. Niiden kohtien välillä, jossa Nepalista tuleva Lakka ja Shakta laskevat Kalijokeen on Dubart (noin 1,100 metriä) ja siitä noustaan vähitellen noin 1,226 metrin korkeuteen Relegar-virran varrella, joka myös on tuon mahtavan päävirran lisäjoki. Mentyäni-Rankuti-virran yli, nousin yhä korkeammalle ja taakseni jäivät vuoriharjut toinen toisensa perään virran uoman toisella puolen, kun taas Nepalin puolella, kolmen lähimmän harjun takana, sangen korkeita ja kauniita lumihuippuisia kukkuloita kohosi pilviä kohden. Korkein paikka tielläni oli 1,613 metriä, jonka jälkeen taas vähän laskeuduimme ja niin saavuimme Khelan daramsallaan myöhään yöllä.
Khelan lähellä vuorenkukkulalla oli tavattoman suuri neliskulmainen ja tornimainen kallionlohkare. Asukkaat väittivät, että sen kiven sai liikkumaan ja pyörimään kun siihen vaan ryhtyi; toiset kuitenkin väittivät tätä vastaan, eikä minulla ollut aikaa, käydä sitä tarkastamassa. Kaukoputkellani katsoen näytti se kuitenkin seisovan aivan lujalla ja vakavalla pohjalla. Harmikseni en myös päässyt katsomaan merkillisiä lämpöisiä rikkilähteitä Darma Gangan lähellä. En myös päässyt erääseen merkilliseen luolaan, jossa maasta nousevaiset myrkkyhöyryt ovat tappaneet suuret määrät eläviä. Eri haaroilta saamaini tietojen mukaan on luola varsin täynnä lintujen ja imettäväisten luurankoja, kun nuo eläimet ovat tunkeutuneet tuohon kuoleman kammioon.
Kaksi valtatietä vie Khelasta Hundekseen: toinen Darma- eli Dholi-virran laaksoa myöten, toinen pitkin Kalijokea Lippu-nimisen solan kautta.
Kauppatie Darmalaaksoa myöden on vähemmän käytetty kuin Lippusolan kautta, mutta se on kuitenkin tärkeä, sillä osa lounaisen Tiibetin intialaista kauppaa kulkee Darmashokalaisten välityksellä. Tavarat ovat pääasiallisesti puraksia, suolaa, villoja, ja turkiksia, kankaita ja talouskapineita. Näihin vaihtavat Tiibettiläiset hopeata, vehnää, riisiä, pippuria, kaikellaisia helmiä ja intialaisia teollisuustuotteita sekä satua ja ghuria (eräitä elintarpeita). Darmatie on verrattain hyvä ja varma, vaikka se on vaan vuoripolku ja vie tavattoman korkeitten paikkojen yli sekä hyvin kapeana kulkee Dholi-joen yläjuoksua myöden, sivullaan syvät rotkot. Joen rannoilla on monta shokalaiskylää ja uutisasutusta. Suurimmat ovat Nyu, Sobala, Sela, Nagling, Bahling, Sona ja Tuktung (3159 m.), Dansu ja Jansu, jossa käy silta joen yli. Koillisella rannalla on vastapäätä Dakar Goa ja etäämpänä 3090 metrin ylängöllä virtaa vuolas ja sameravesinen Lissar-joki.
Dholivirta alkaa verrattain pienistä jäätiköistä koillispuolella sitä harjannetta, joka on osa korkeampaa Himalaijaa, ja ulottuu kaakkoon siihen kohtaan, jossa molemmat joet yhtyvät. Syöksyessään ottaa se lisäjoiksensa useita jäätikkövirtoja, joista Kats'in lumikentältä ja Nui'n jäätiköltä lähteväiset ovat suurimmat. Dholi virtaa luikerrellen kallioitten välissä ja rotkoissa, ensin kaakkoon, sitten etelään ja lopuksi lounaaseen päin, kunnes siihen yhtyy luoteesta tuleva Lissar.
Tiang, Sipu (noin 3,460 m.) ja Markha ovat suurimmat, shokakylät Lissarin varrella.